Kim Karvinen on yksi Tampereen kaupungin kymmenestä museomestarista. Useimmiten hänet löytää joko museotoimen kokoelmakeskuksesta Ruskosta tai muista kaupungin museoiden toimipisteistä.
JHL:läinen Kim Karvinen, 57, aloitti Tampereen kaupungin museopalveluissa vuonna 1992. Siitä ennen hän oli rakennusmiehenä kolunnut kymmenet rakennustyömaat ja kylpenyt polvia myöten savivellissä.
– Museoala on siihen nähden siistiä sisätyötä. Lisäksi siinä yhdistyvät työ sekä omat mielenkiinnonkohteet ja harrastukset, hän sanoo.
Vapaa-ajallaan Karvinen nimittäin kunnostaa vanhoja taloja, entisöi huonekaluja ja keräilee ja kunnostaa moottoripyöriä.
– Koti on sisutettu vanhoilla esineillä ja huonekaluilla, ja tallista löytyy seitsemän enemmän tai vähemmän vanhaa moottoripyörää.
Silmäteränään hän pitää vanhaa Ariel Square Four -moottoripyörää vuodelta 1954.
– Sen kunnostamiseen kului neljä vuotta omaa ja hiukan kaverinkin aikaa. Pyörä on museorekisterissä, ja sillä ajellaan vain harvakseltaan.
Vanhin Karvisen koskaan omistama pyörä on vuodelta 1936 ja uusin museopyörä vuodelta 1974. Matkapyöräksi hän on hankkinut uudemman, Triumph Rocket 3 Touringin vuodelta 2008, jolla hän on ajanut tänä kesänä 7 200 mailia.
– Kotimaa on tullut kierrettyä joka kantilta, ja alkaa olla aika huoltaa laitteet ja pistää pyörä talviunille.
Monen tutkinnon museomestari
Karvisen aloittaessa museotoimen palveluksessa ei museomestareilla vielä ollut ammattitutkintoa. Sen sijaan Karvinen opiskeli ensin työn ohessa rakennusmestariksi ja suoritti tutkinnonuudistuksen jälkeen museomestarin ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon.
Opiskelun makuun päästyään hän suoritti vielä korjausrakentamisen ja turvallisuusalan erikoistumisopinnot.
– Kaikki opinnot tukevat museomestarin työssä, sillä tehtäväkuva on vaihteleva ja monipuolinen.
– Museomestarin työ on vaihtelevaa ja monipuolista.
Noin puolet Tampereen kaupungin museomestareista työskentelee taidemuseoissa ja puolet historiallisissa museoissa. Karvisen löytää useimmiten museoiden kokoelmakeskuksesta.
– Se toimii tuhansien museoesineiden varastona, ja sinne on kerätty suurin piirtein kaikki, mitä ihmiset ovat keksineet tuottaa, hän sanoo.
Esineiden koko vaihtelee rukinlavoista isoihin teollisuuden koneisiin, ajoneuvoihin, vetureihin ja jopa lentokoneisiin.
Yksi museaalisesti arvokas veturivanhus, lempinimeltään Pikku-Rusko eli Tampella 315, on juuri saatu kunnostettua ja palautettu kunniapaikalle Museokeskus Vapriikin pihamaalle. Sisällissodan melskeissä 1918 siipeensä saaneen veturin kunnostuksesta vastasivat kaupungin omat metallimiehet Tampereen Tilakeskuksen Nekalan konepajalla.
Lue lisää: Ateneumissa arvostetaan taidetta ja työntekijää: ”Täällä työurat tuppaavat venymään”
Museoesineistä pidettävä hyvä huoli
Karvisen omat tehtävät liittyvät kiinteistöjen turvallisuuden ja ylläpidon lisäksi museoesineiden varastointi- ja säilytysjärjestelmien suunnitteluun ja rakentamiseen.
– Olen melkein yhtä paljon tietokoneen ääressä kuin ajamassa trukkia tai työkalupakin kanssa rakentamassa jotain, hän kertoo.
Museomestarin työkenttä on laaja, ja siksi museomestareilta edellytetään monipuolista osaamista. On hallittava museoesineiden turvallinen ja oikeaoppinen käsittely ja huolto sekä kokoelmien säilytys, osallistuttava näyttelyiden kokoamiseen ja esillepanoon, huolehdittava logistiikasta ja osattava käyttää audiovisuaalista tekniikkaa.
– Työskentelemme kulisseissa, mutta museomestarien puuttuminen kyllä huomataan. Tai jos tekniikka pettää, saamme herkästi kärkästä palautetta, hän sanoo.
Suomessa museot eivät kylve rahassa. Päinvastoin: museoita pyöritetään pienellä budjetilla ja kokoelmien kartuttamiseen on vain vähän varoja. Siksi esineistä onkin pidettävä hyvä huoli.
Museoalan arvostusta tulisi Karvisen mielestä nostaa, sillä nyt arvostuksen puute näkyy matalina palkkoina.
– Arvostuksen puute näkyy alan matalina palkkoina.
– Museoiden työntekijät ovat oman alansa osaajia ja erittäin sitoutuneita työhönsä. Jokin magneetti vetää alalle hyviä tekijöitä: olisiko syynä työn monipuolisuus ja mielenkiintoiset haasteet, hän pohtii.
Alalla kaivattaisiin myös nuoria työntekijöitä saamaan oppia kokeneemmilta.
– Tällä hetkellä ei palkata uusia ennen kuin vanha työntekijä on jäänyt pois. Tällä tavalla menetetään paljon tietoa ja taitoa.
Mutta pienen palkan ja alituisen kiireen vastapainoksi kaupunki tarjoaa vakaan työpaikan.
– Ainakin toistaiseksi Tampereella on vältytty lomautuksilta, Karvinen iloitsee.